Lue kirja: Laura Lähteenmäki, Iskelmiä, Wsoy 2013

Onko nuortenkirja ollut hyvä vai huono, kun ahdistuneena kesken lukemisen joudun soittamaan omalle rakkaalleni?

Laura Lähteenmäen kirjoittama nuorille suunnattu kirja Iskelmiä oli lukukokemuksena helppolukuinen ja selkeä, aihe tosin raskas. Tapahtumat etenivät nopeasti ja kirjan päähenkilön, Ainon, ajatuksia ja tunteita kuvailtiin paljon. Sivuja kirjassa ei ole kuin 230, joten luin kirjan päivässä.

Kirja kertoo 16-vuotiaan Ainon ensirakkaudesta, Samulista, joka vaikuttaa aluksi normaalilta ja mukavalta samanikäiseltä pojalta. Nopeasti Samulista alkaa kuitenkin paljastua ikäviä piirteitä ja lopulta Ainon ja Samulin parisuhde perustuu pelkoon, hallintaan ja väkivaltaan.  Aino on hieman yksinäinen, mutta innokas sekä vastuullinen partiolainen, mutta parisuhteen myötä hänen vastuuntuntonsa hälvenee ja stressin myötä partioharrastus päättyy ikävällä tavalla.

Kirjasta tekee uskottavan se, että tosielämässäkin moni elää väkivaltaisessa suhteessa eikä uskalla kertoa asiasta heti muille, eikä myöskään uskalla lähteä suhteesta. Ihmisten tunteita on kuvailtu tarkasti ja osa kohdista on luultavasti erittäin samaistuttavia. Epäuskottavan, tai ainakin itse mietin kyseisiä asioita, tekee se, että miksi kukaan ei huomannut ja huolestunut Ainon kasvoissakin olleista verisistä mustelmista? 

Luettuani kirjan mietin eniten miksi kukaan haluaa kirjoittaa näin raskaan kirjan, tai miksi Aino antoi Samulille joka kerta anteeksi. Eikö hän osannut vai uskaltanut puhua asiasta, vai luuliko hän, että kokoaikainen pelko ja painostus on normaalia jokaisessa parisuhteessa? Ainon vanhemmat olivat huolissaan parisuhteen tuomasta stressistä ja Ainon ärtyneisyydestä, mutta eivät tehneet asialle mitään tai koittaneet puhua Ainon kanssa kunnolla.

Kirja herätti vahvoja tunteita, vahvimpana esiin nousi ahdistus siitä, että jotkut oikeasti elävät samankaltaisissa suhteissa, ja entä jos omassa suhteessani kävisi jotakin samankaltaista. Heräsi halu auttaa tai kirjoittaa kirja uudelleen, versio jossa Aino osaisi hakea apua. 

Kirjan nimi tuntuu jälkeenpäin erittäin kepeältä ja hieman välinpitämättömältä. Iskelmän ja iskun välillä on suuri ero.

Kokonaisuudessaan kirja oli nopeasti etenevä, avartava lukukokemus, joka käsittelee nuorten elämää ja parisuhdeväkivaltaa hieman kärjistetysti.